Pienistä puroista syntyy kiihtyvä virtaus - 
TopTeam 2015-16 III leiri Seinäjoella 13.-14.2.2016

TopTeamin kausi on kääntynyt kevään puolelle. Syksyn leirit ja etäjaksojen tehtävät painottuivat yksittäisiin estevarmuuteen ja ohjaajan oman ohjauskäsialan muodostamiseen liittyviin tehtäviin. Kevätpuoliskolla, kohti kesää ja kauden päätavoitteita suunnattaessa, myös TopTeam-leirien suoritukset pitenevät, huomio siirtyy yksityiskohdista kokonaisuuksiin ja fokus koirakkokohtaisten vahvuuksien löytämiseen ja hyödyntämiseen.

Tiimin kokoonpano on osittain muuttunut kauden aikana. Viisi koirakkoa on luopunut paikastaan kokonaan. Lisäksi Seinäjoen leiriviikonloppuna estyneinä oli neljä koirakkoa. Ikävimpiä ovat tietysti tilanteet, joissa osallistuminen estyy sairastumisten tai loukkaantumisten takia. ”Toisen epäonni on toisen onni”, ja niinpä Seinäjoen leirillä nähtiinkin erityisen innokkaina osallistujina monta uutta koirakkoa. Tervetuloa mukaan porukkaan!

Jukka Pätysen (Koirakuvat) Turun leirillä ottamat valokuvat ja Jukan tekemä video julkaistiin Seinäjoen leirillä. Videon voi käydä katsomassa täällä. Kuvat löytyvät täältä.

TopTeam 2015-2016 koko komeudessaan


Ennen leirin alkua osallistujat olivat esittäneet toiveensa sekä leiriviikonlopun kouluttajista että treenattavista aiheista. Onneksi kaikki kuusi leirin kouluttajaa, Anne, Anu, Mikko, minä, Senni ja Ville, saivat osansa äänistä eikä kenenkään kouluttajan tarvinnut jäädä pois leiriltä! :) Suosituimmiksi aiheiksi tässä vaiheessa kautta valikoituivat estevarmuudesta kontaktit, ohjaamisesta rytmittäminen ja muista aiheista radanluku ja suorituksen suunnittelu.

Valkut valmistautumassa viikonloppuun perjantain illallisella

Senni valmistautuu koulutukseen omien sanojensa mukaan "vanhanaikaisesti"

Tällä leirillä Anne ja Mikko olivat varanneet suuren osan ajastaan henkilökohtaisiin tapaamisiin leiriläisten kanssa. Mentaalijutut olivat muutenkin pinnalla läpi läpi viikonlopun. Annen lauantain aloitusluento persoonallisuustyyleistä ja niiden eroista leimasi hauskasti koko leiriä. ”Jaa täällä on taas nää erotuomari-ykköset tarkentelemassa yksityiskohtia.” ”Haetaan paikalle joku tiimipelaaja-ysi, niin se löytää meille hyvän kompromissin.” Erilaisuudessa on selvästi voimansa, ja tämä voima saatiin koko ryhmän hyötykäyttöön, kun Anne tarjosi mahdollisuuden oppia tuntemaan toisemme kaikkine omituisuuksineen entistä paremmin. Herkistyisin, jos en olisi 3/8. Aiheesta kiinnostuneet voivat käydä testaamassa persoonallisuutensa nettitestillä esimerkiksi täällä.

Lauantaiaamuna persoonallisuutta testattiin Annen luennolla


Lajitreeneissä kokeiltiin lauantaina Anun kanssa uutta ”kahden valkun taktiikkaa”. Toinen koulutti koirakoita esteillä, toinen oli ryhmäläisten kanssa radan reunalla apuna ja ”kysymässä tärkeitä kysymyksiä” ennen ja jälkeen oman suorituksen. Itsestä tämä tuntui tosi kivalta toteutustavalta - kerrankin oli oikeesti aikaa keskusteluun! Täytyykin haastatella myös tiimiläisiä, saivatko he lisäarvoa kahden valkun läsnäolosta.

Anu ja Taina jatkavat treenejä radan reunalla

Ari tiesi mihin mentiin, Kafi osas kaiken ja kummallakin oli NIIN siistiä!

Mikkelin leirin tapaan mun vetämät treenit eivät olleet ”perinteisiä” kentällä tehtäviä lajitreenejä, vaan keskittyivät teoriatreeneihin radanluvusta, erityisesti koiran näkökulman huomioon ottamisesta suoritussuunnitelmaan tehtäessä. Jokaisen ryhmän puolitoistotuntinen oli vähän erilainen, koska osallistujien omat kommentit, kokemukset ja esimerkit veivät keskustelu aina vähän eri suuntiin. Puhuttiin siitä, mitä koira näkee ja kuulee putkessa, pussissa ja esteillä edetessään ja miten kentän magneetit - ohjaaja ja estemassa - vaikuttavat koiran liikesuuntiin. Pohdittiin myös käännöksiä ja aktiivisen kääntämisen tarpeellisuutta ja keksittiin keinoja, joilla voitaisiin vaikuttaa koiran estelukituksiin - ja nimenomaan oikeiden esteiden suuntaan.

 

Pasi, Kirsikka, Tommy, Kirsi, Anni, Heini ja Matti ilomielisinä sunnuntaiaamun fysiikkatreenien jälkeen

Sannan, Marin ja Sampon ihan selkeet pohdinnat 90 asteen käännöksistä ja leikkauksista

Tutustumista agilityesteisiin koiran näkökulmasta

Teoriatreeneissä käytiin läpi puolenvaihtojen (valssi, pers'jättö, takanaleikkaus) ohjaamista. Todettiin, että on tiettyjä ko. ohjauksiin liittyviä perussääntöjä, joihin ohjaukset perustetaan ja joita erityisesti alkeistreenivaiheessa harjoitellaan, kuten "pers'jätössä koira tulee nähdä uuden olkapään puolelta jo ennenkuin se ponnistaa hypylle". Kuitenkin, mitä pidemmälle koirakon yhteistyö kehittyy ja luottamus puolin ja toisin kasvaa, kunkin koirakon suoritukset muuttuvat oman näköisikseen. Tässä yhteydessä kerroin yhdestä itselleni merkittävästä lampun syttymisestä, joka tapahtui kesäkuussa 2012, viikkoa ennen maajoukkuekarsintoja osallistuessani Kriszta Kabain koulutukseen Paimiossa.

Kävimme läpi myös ”50/50-tilanteita” eli hyppyesteitä, joissa koira ei edelliseltä esteeltä lähtiessään voi ennakoida seuraavan hypyn puolta ilman ohjausvihjettä. Tällaisiin kotiin ei ole yhtä ja oikeaa optimaalista ohjaus, vaan paras suoritustapa riippuu aina ohjaajan ja koiran ominaisuuksista. Parhaan ohjauksen löytymiseen vaikuttaa ainakin
  • koiran taito suorittaa esteitä itsenäisesti ohjaajan liikkeestä ja sijoittumisesta riippumatta (voiko ohjaaja ottaa etumatkaa vai ei)
  • magneettien, erityisesti ohjaajamagneetin vaikutus puolen valintaan (imeytyykö koira ohjaajaa kohti ja jos imeytyy, kuinka vahvasti)
  • treenihistoria (onko palkattu enemmän takaakierroista vai ohjaajan puolelle tulemisista)
  • ohjaajan nopeus
  • koiran askelpituus
  • liikkeen vaikutus ohjauksen elementtinä 
  • radan jatko (miten ohjaajan olisi paras jatkaa rataa eteenpäin esim. ohittaa ansaesteenä oleva putken pää)
  • jne.
Omassa ohjauksessani perustan noin 50 % ohjauksestani muistisääntöön "liiku samansuuntaisesti kuin haluat koirasi liikkuvan" ja 49 % muistisääntöön "kiihdytä kun haluat koirasi kiihdyttävän ja jarruta kun haluat koiran kääntyvän". Vain marginaalinen 1 % on erityistapauksia, joihin kahta vahvaksi treenattua perustaitoa ei voi soveltaa. 99 % pärjää kahdella ekalla. Olen yrittänyt välittää yksinkertaisuuden ilosanomaa myös tiimiläisille. Mitä vähemmän on muistettavaa, sitä todennäköisemmin vähiä sääntöjä noudattaa ja suoritusvalinnat ja ohjaukset ovat yksiselitteisiä ja johdonmukaisia myös koiran näkökulmasta.

"Oikea vai vasen?", miettii Matti.

Treenien videointi helpottaa opittujen asioiden kertaamista etäjakso aikana

Radanlukuluennolla aiheena olivat myös ansaesteet. Lähtökohtaisesti suoritukset tulisi aina suunnitella sillä ajatuksella, "miten pystyn kertomaan koiralleni halutun reitin mahdollisimman tarkasti ja mahdollisimman ajoissa". Eli keskittämään kaikki energia oikeisiin linjoihin ja oikealla reitillä tarvittavien suunnanmuutosten kertomiseen - ja unohtaa kaikki muut ympärillä olevat (ansa)esteet. Koirat lukevat rataa eteenpäin, ja kaikessa treenaamisessa pyrimmekin vahistamaan irtoamista esteille ja itsevarmuutta rohkeisiin itsenäisiin suorituksiin. Tästä johtuen välillä oikeiden linjojen sijaan joutuukin miettimään automaattisten estelukitusten välttämistä tai niistä luopumista eli ansaesteiden ohituksia.

Ansaesteiden olemassaolosta huolimatta tärkeää on kuitenkin muistaa se, että jokaisella radalla selvästi suurempi osa valinnoista pitäisi perustua oikean reitin ohjaamiseen. Jos huomaa tekevänsä suunnitelmaa pääosaltaan "väärien esteiden blokkaamiseen" perustuen, pitäisi hälytyskellojen soida ja palata harjoittelussa tärkeiden perusasioiden, oman agilitykäsialan ja radanlukuoppien kertaamiseen.
Leirillä omaksuttuja radanlukuoppeja testattiin heti tuoreeltaan, ilman koiran kanssa tehtyjä treenejä, sunnuntai-iltana Seinäjoen historian kovatasoisimmissa epiksissä. Suoritusvalinnoissa ryhmäläiset siirsivät teoriaoppeja rohkeasti ja onnistuneesti käytäntöön ilman taitojen testaamista koiran kanssa kentällä tehtävänä lajitreeninä. Tämä ihmiskoe vahvisti käsitystäni siitä, että myös agilityssa on paljon sellaisia osaamisalueita, joissa voi kehittyä pelkästään teoriassa tehdyillä treeneillä ilman koiran kanssa tehtäviä toistoja. Olen erittäin ylpeä teoriatreeneihin innolla suhtautuneista ja oppimiaan asioita onnistuneesti käytäntöön soveltaneista leiriläisistä!

Leiriläiset valmistautuvat epiksiin Annen johdolla





Kolmannella etäjaksolla tiimiläiset jakautuivat toiveidensa mukaan kummivalkkuryhmiin, joissa kauden oppeja pääsee jälleen kertaamaan ja syventämään vertais- ja valmentajan tuen avulla. Ryhmäläiset ovat hyödyntäneet etäjaksojen kummivalkkuja vaihtelevasti. Itse olen käynyt pohtivaa keskustelua FB-ryhmässä, kommentoinut kisa- ja treeniratoja, laatinut koulutussuunnitelman kontaktiongelmiin, vaihtanut ajatuksia agilityssa kehittymisestä lenkkitreffeillä, auttanut oikean mielentilan löytämisessä kisatilanteeseen ja käynyt kouluttamassa yksäreitä agilityesteillä. Tilanteet ja tarpeet vaihtelevat ihmisen mukaan - valkkujen tuki pysyy läpi kauden!